isku

Substantiivi

1. hit, blow act of striking or hitting, blow, punch

   napakka, ponnekas lyönti

2. impact, impact striking of one body against another, particularly a fast-moving body against something else, hit

   nopeasti liikkuvan esineen osuminen kohteeseen

3. attack, strike, raid, hit, blow, punch, impact

   äkkinäinen tai yllätyksellinen aseellinen hyökkäys tai pommi-isku

   “IRA:n iskut Lontoon kansainvälistä lentokenttää vastaan (HS)”

4. blow damaging occurrence, something that is difficult for one mentally

   poliisin tai muun viranomaisen tehoisku tai yllättävä ratsia

5. beat pulse on the beat level

   henkinen järkytys

   “Äidin kuolema 1950-luvun puolivälissä oli hänellä kova isku.”