instrumentaali

Substantiivi

1. instrumental

   • monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan

     “Instrumentaali on sijamuoto tai niihin rinnastettava rakenne, joka ilmaisee keinoa, välinettä tai seuraa. Se vastaa kysymykseen millä, millä keinoin, kenen tai minkä kanssa?”

   • pelkillä soittimilla esitetty kappale ilman laulua, varsinkin sellaisesta kappaleesta, johon lauluosuus kuuluu

2. instrumental case

   • monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan

     “Instrumentaali on sijamuoto tai niihin rinnastettava rakenne, joka ilmaisee keinoa, välinettä tai seuraa. Se vastaa kysymykseen millä, millä keinoin, kenen tai minkä kanssa?”

3. araç durumu

   • monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan

     “Instrumentaali on sijamuoto tai niihin rinnastettava rakenne, joka ilmaisee keinoa, välinettä tai seuraa. Se vastaa kysymykseen millä, millä keinoin, kenen tai minkä kanssa?”