ilma

Substantiivi

1. air

   • hengitettävä kaasuseos, joka ympäröi maapalloa ilmakehänä

     “Ilma on vuoristossa ohutta.”

2. weather

   • ilmakehä ymmärrettynä maanpinnan yläpuolisena tilana

     “liitää ilmojen halki”