hyvinvointi

Substantiivi

1. well-being

   • erityisesti yksilön kokema olotila, jossa hän tuntee itsensä ainakin kohtuullisen terveeksi ja kokee olevansa sosiaalisesti ja taloudellisesti riittävän turvatussa asemassa

2. wellbeing‎

   • erityisesti yksilön kokema olotila, jossa hän tuntee itsensä ainakin kohtuullisen terveeksi ja kokee olevansa sosiaalisesti ja taloudellisesti riittävän turvatussa asemassa

3. welfare

   • erityisesti yksilön kokema olotila, jossa hän tuntee itsensä ainakin kohtuullisen terveeksi ja kokee olevansa sosiaalisesti ja taloudellisesti riittävän turvatussa asemassa

4. wellness

   • erityisesti yksilön kokema olotila, jossa hän tuntee itsensä ainakin kohtuullisen terveeksi ja kokee olevansa sosiaalisesti ja taloudellisesti riittävän turvatussa asemassa

   • vauraus, rikkaus

     “aineellinen hyvinvointi”