haltija

Substantiivi

1. possessor

   • henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen; ei välttämättä omistaja

     “Jos autolla on rekisterissä sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen.”

   • haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

2. holder

   • henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen; ei välttämättä omistaja

     “Jos autolla on rekisterissä sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen.”

3. occupant

   • henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen; ei välttämättä omistaja

     “Jos autolla on rekisterissä sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen.”

   • haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

4. gnome

   • haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

5. elf

   • haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

6. bearer

   • bearer one who possesses a cheque, bond, or other notes promising payment