häly

Substantiivi

1. noise, commotion

   ääntöväylän supistuma­kohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre

2. unpitched sound sound with an indefinite pitch

   epä­säännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta

   “Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazzissa.”