häly

Substantiivi

1. noise

   • ääntöväylän supistuma­kohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre

2. commotion

   • ääntöväylän supistuma­kohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre

3. unpitched

   • epä­säännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta

     “Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazzissa.”

4. sound

   • epä­säännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta

     “Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazzissa.”