esivalta

Substantiivi

1. powers that be

   • maallinen esivalta, yhteiskuntaa edeltävä joidenkin henkilöiden hengellinen valtuutus (esim. taivaallinen mandaatti) käyttää valtaa, mistä muodostuu yhteiskunnan ilmestyessä poliittinen auktoriteetti kyseiseen yhteiskuntaan

2. superior

   • maallinen esivalta, yhteiskuntaa edeltävä joidenkin henkilöiden hengellinen valtuutus (esim. taivaallinen mandaatti) käyttää valtaa, mistä muodostuu yhteiskunnan ilmestyessä poliittinen auktoriteetti kyseiseen yhteiskuntaan

3. authority

   • maallinen esivalta, yhteiskuntaa edeltävä joidenkin henkilöiden hengellinen valtuutus (esim. taivaallinen mandaatti) käyttää valtaa, mistä muodostuu yhteiskunnan ilmestyessä poliittinen auktoriteetti kyseiseen yhteiskuntaan

4. public power

   • valtiovalta, julkista valtaa käyttävät viranomaiset

     “SDP:llä on pitkät perinteet kapinoinnista laillista esivaltaa vastaan. (Jani Mäkelä, Twitter)”

5. authorities

   • valtiovalta, julkista valtaa käyttävät viranomaiset

     “SDP:llä on pitkät perinteet kapinoinnista laillista esivaltaa vastaan. (Jani Mäkelä, Twitter)”