esivalta

Substantiivi

1. powers that be, superior authority

   maallinen esivalta, yhteiskuntaa edeltävä joidenkin henkilöiden hengellinen valtuutus (esim. taivaallinen mandaatti) käyttää valtaa, mistä muodostuu yhteiskunnan ilmestyessä poliittinen auktoriteetti kyseiseen yhteiskuntaan

2. public power, authorities

   valtiovalta, julkista valtaa käyttävät viranomaiset

   “SDP:llä on pitkät perinteet kapinoinnista laillista esivaltaa vastaan. (Jani Mäkelä, Twitter)”