edustus

Substantiivi

1. representation

   • (oikeustiede) henkilön omatahtoinen toiminta toisen henkilön tai oikeushenkilön nimissä tämän lukuun lain, valtuutuksen tai tuomioistuimen päätöksen nojalla; kun edustaja tekee oikeustoimen päämiehensä puolesta tarvittavan kelpuutuksen eli edustusvallan nojalla, oikeustoimen vaikutukset koskevat edustettua (päämiestä) välittömästi edustajan jäädessä vaikutusten ulkopuolelle; sopijapuolet yhteen saattava välittäjä ei ole edustaja, mutta hänet voidaan erikseen valtuuttaa toimimaan myös edustajana