edellytys

Substantiivi

1. prerequisite

   • ehto jonkin tapahtumiselle

   • sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä

2. condition

   • ehto jonkin tapahtumiselle

   • sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä

3. requirement

   • ehto jonkin tapahtumiselle

4. precondition

   • sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä

5. presupposition

   • sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä