arenti

Substantiivi

1. tenancy

   • maanvuokraus; sellainen oikeussuhde, joka syntyy sopimuksella, jossa toinen antaa toiselle määräajaksi tietyillä ehdoilla nautinta- ja käyttöoikeuden maahan, metsästykseen tai muuhun vastaavaan

     “Maatila on annettu arennille.”

   • maanvuokra; se korvaus, joka maanvuokrasopimuksen perusteella on suoritettava

     “Niityn arennille ottaja suorittaa vuotuista arentia maan omistajalle.”

2. leasehold

   • maanvuokraus; sellainen oikeussuhde, joka syntyy sopimuksella, jossa toinen antaa toiselle määräajaksi tietyillä ehdoilla nautinta- ja käyttöoikeuden maahan, metsästykseen tai muuhun vastaavaan

     “Maatila on annettu arennille.”

   • maanvuokra; se korvaus, joka maanvuokrasopimuksen perusteella on suoritettava

     “Niityn arennille ottaja suorittaa vuotuista arentia maan omistajalle.”