arenti

Substantiivi

1. tenancy, leasehold

   maanvuokraus; sellainen oikeussuhde, joka syntyy sopimuksella, jossa toinen antaa toiselle määräajaksi tietyillä ehdoilla nautinta- ja käyttöoikeuden maahan, metsästykseen tai muuhun vastaavaan

   “Maatila on annettu arennille.”

2. leasehold, tenancy

   maanvuokra; se korvaus, joka maanvuokrasopimuksen perusteella on suoritettava

   “Niityn arennille ottaja suorittaa vuotuista arentia maan omistajalle.”