aramea

Substantiivi

1. Aramaic

   • aramealaisten puhuma seemiläinen kieli (kielitunnus: arc)

     “Alkuaan paimentolaisina kierrelleet aramealaiset olivat levittäytyneet kaikkialle Lähi-itään. Persialaishallinto suosi arameaa, ja 500-luvulla eKr. arameaa puhuttiin sekä Lähi-idässä että Egyptissä. Aramea oli ylikansallinen kulttuurikieli, aikansa englanti. Vasta 800-luvulla jKr. arabia syrjäytti sen Lähi-idässä.”