apteekkari

Substantiivi

1. apothecary, pharmacist

   henkilö, jolla on vaadittava tutkinto ja oikeus (apteekkioikeus) pitää apteekkia; historiallisesti apteekin omistaja ja lääkkeiden valmistaja; sana on jäänyt vanhanaikaiseksi ja pudonnut nykyhetken käytöstä, koska apteekkiala on muuttunut ja nykyään apteekeissa työskentelevät proviisorit ja farmaseutit

   “1800-luvulla apteekkarit valmistivat itse lääkeseokset.”