äänielin

Substantiivi

1. voice organ

   • vain selkärankaisilla ja niveljalkaisilla esiintyvä elin, jolla muodostetaan ääniä. Ihmisen äänielin on kurkunpää siellä sijaisevine tärkeine ääntöelimineen.

     “Pään ontelot, rintaontelo, kieli ja huulet tukevat äänielintä ääntä muodostettaessa.”

2. vocal

   • vain selkärankaisilla ja niveljalkaisilla esiintyvä elin, jolla muodostetaan ääniä. Ihmisen äänielin on kurkunpää siellä sijaisevine tärkeine ääntöelimineen.

     “Pään ontelot, rintaontelo, kieli ja huulet tukevat äänielintä ääntä muodostettaessa.”

3. syrinx

   • vain selkärankaisilla ja niveljalkaisilla esiintyvä elin, jolla muodostetaan ääniä. Ihmisen äänielin on kurkunpää siellä sijaisevine tärkeine ääntöelimineen.

     “Pään ontelot, rintaontelo, kieli ja huulet tukevat äänielintä ääntä muodostettaessa.”

   • syrinx

4. organ

   • vain selkärankaisilla ja niveljalkaisilla esiintyvä elin, jolla muodostetaan ääniä. Ihmisen äänielin on kurkunpää siellä sijaisevine tärkeine ääntöelimineen.

     “Pään ontelot, rintaontelo, kieli ja huulet tukevat äänielintä ääntä muodostettaessa.”